Sisustamista Tanskalaisittain

Olohuone. Huomaa iso ovi vie takapihalle. Tuo sohvan alla oleva matto lähti Aijan ex-miehelle ja ostimme siihen uuden Ikeasta.

Ruokailuryhmä. Takana oleva kaappi on tuotu Kiinasta.

Hyvin tyypillinen tanskalaisissa kodeissa on kuvassa näkyvä kamina, joka kumminkin lämmittää jonkun verran. Iltaisin siinä päällä poltettiin kynttilää lyhdyssä.

Portaat yläkertaan. Tuota seinää vasten nojaa se taulu, joka siis putosi seinältä silloin maanantaina.

Iso sänky pienelle tytölle :D Nuo oliivipuut varisuttivat kokoajan lehtiään.

Kattoikkuna oli minun isoin tyytyväisyyden aihe, koska tuollaisen voisin joskus haluta omaan kotiinikin. Tuolilla on vaatteita ja kirjoja, jotka eivät vielä tuolloin olleet siellä kirjoituspöydällä.

Karu sisustus huoneessani. Tuohon tuli vielä se kirjoituspöytä ja noihin punaisiin laatikoihin sain vaatteitani laittaa. Orkideoja oli monessa huoneessa; myös minun huoneessani tuo valkoinen.

Valokuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa

Naapurin talo

Kattoikkuna näkymä huoneestani

Sivuterassillakin näkyy lumen määrä hyvin

Tässä näkyy se, kuinka yksi aamu oli satanut lunta.Huono kuvanlaatu ikkunasta johtuen.

Suomeen paluu (Kirjoitettu 13.4.)

Aamulla oli vatsa sekaisin, mutta pystyin onneksi jotain syömään aamiaista-pöydästä. Sitten kävin maksamssa huoneeni ja otin taksin lentokentälle. Lentokentällä käytin ensimmäistä sähköistä lähtöselvitystä ja se meni hyvin, koska kieleksi sai myös Suomen. Piti vaan viedä laukut tiskille ja eikun turvatarkastusta kohti. Ennen koneeseen menoa jouduin odottamaan pari tuntia, mutta kentällä oli paljon kauppoja; mm. Burberry, Hugo Boss ja Jackpot.

Lentokoneessa sain huokaistua kunnolla, että vihdoin olin matkalla ainakin Suomeen. Tietysti vasta täällä oli aikaa miettiä sitä, mitä oli viikon aikana tapahtunut ja mitä siitä saattoi oppia. Hotellilta saakka mielessäni pyöri biisi: Bob Sinclar "Sound of Freedom", joka mielestäni kuvasi hyvin fiiliksiä kaiken jälkeen.

HOME SWEET HOME!

Heihei Lyngby! (Kirjoitettu 13.4.)

Aamulla heräsin klo 7:00 ja menin suihkuun. Kerroin Maxille ja Roopelle lähdöstäni ja söin sillä välin aamupalaa, kun Aija vei pojat päiväkotiin. Kaikki tavarat olin saanut pakatuksi yöllä ja olin valmis lähtemään. Matkalla hotellille Aija piti pitkän ristikuulustelun ja väitti minua jopa huumeidenkäyttäjäksi laajentuneiden pupillien takia. En saanut varattua hotellista etukäteen huonetta, vaan minun piti mennä kysymään hotellista suoraan vapaita huoneita.

Onneksi sain huoneen ja Aija lähti töihinsä. En saanut lainkaan palkkaa näiltä päivältä ja hotellin sekä lennon kotiin jouduin itse maksamaan. Aluksi nukuin 2 tuntia ja päätin lähteä kävelemään Kööpenhaminan keskustaan. Hotelli oli sievä ja se sijaitsi rauhallisella aluella lähellä lentokenttää. Sieltä löytyi jopa kuntosali, mutta minulla ei ollut energiaa käyttää sitä. Keskustaan kävelikin tunti/ suunta, mutta sain onneksi muuta ajateltavaa ja katsottavaa matkalla. Ensimmäisen kerran näin jopa Lidlin ja McDonaldsin matkan aikana. En ihan kävellyt sinne keskustaan saakka, mutta otin valokuvia monista kuuluisista nähtävyyksistä. Kävin syömässä siellä McDonaldsissa ennen kävelyä takaisin hotellille. Kävin myös kaupassa ostamassa ruokaa. Hotellilla katsoin tv:tä ja söin vähän kaikkea. Olin laittanut tavarani kuntoon ja kello soittamaan aamuksi.

Kun kaikki muuttui... (Kirjoitettu 12.4.)

Heräsin aamulla flunssaisena, joka sekin johtui varmasti vain stressistä. Pojat & Aija lähtivät kävelemään ulos ja minä menin nukkumaan. Olin päivän aikana miettinyt mahdollista lähtöä takaisin Suomeen ja nyt odotin vain hyvää hetkeä sanoa se.

Illalla, kun piti alkaa sääntöjen kertaus minulle pojista, ilmoitin lähtö aikeistani. Aija meni hiljaiseksi ja käski minun mennä yläkertaan ja tulla sitten, kun pojat olisivat nukahtaneet. Tunnin päästä Aija halusi minut alakertaan ja vaatia selitystä siitä, että mikä oli mennyt pieleen koko jutussa. Oliko vika hänessä, pojissa, tehtävissä, talon sijainnilla vai missä. En halunnut tarkemmin eritellä syistäni lähtöön, vaan sanoin, että te ette olleet ihan sitä mitä etsin ja se vaikutti lähtööni ratkaisevasti. Jätin kertomatta ne asiat, mitkä minua häiritsivät kuluneen viikon aikana. Aija kirjoitti kaiken ylös ja tokaisikin, että ei me itse asiassa Au Pairia tarvitakaan. Sitten hän sanoi, että mitä nopeammin lähdet, sen parempi . Kysyin, että vieläkö tänään, kun klo 22:00, mutta Aija sanoi, että huomenna poikien tultua päiväkodista sinä et saisi olla täällä, jotta pojat eivät kiintyisivät sinuun enempää.

Lähdin kiireessä pakkaamaan tavaroita ja etsimään lentoa Tampereelle. Seuraavan päivän lennot olivat liian kalliita, joten minun oli pakko mennä hotelliin yhdeksi yöksi. Aija lupasi heittää minut hotellille ennen töihin lähtöä. Pakkasin tavaroita klo 02:30 saakka ja menin muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ennen sitä oli "varastanut" muutaman hedelmän ja ottanut ne mukaan, jotta olisi jotain syötävää hotellilla, jos nälkä yllättäisi.

Ikeassa shoppailua ja polskintaa uimahallissa (Kirjoitettu 12.4)

Aamupalan jälkeen lähdimme Ikeaan, koska tarvitsimme muutamia tuotteita sieltä. Ikeassa söimme perinteiset tanskalaiset hot dogit. Ikeassa oltuani näin,että mistä suurin osa tuotteista oli Aijan ja poikien kotiin hankittu. Kävimme etsimässä läheisestä lelukaupasta reppua Maxille, mutta lähdimmekin sieltä pois uudet lelut kainaloissa. Kun Max meni nukkumaan päiväunia, niin minä jäin vahtimaan Roopea ja kokosin jalkalampun ja vaihdoin uuden maton olohuoneeseen. Aija lähti kuntosalille.

Aijan palattua olikin vuorossa perinteinen lauantai-iltapäivän uintireissu uimahalliin ja sen jälkeen pizzalle ravintolaan Big Mama. Uimahallissa oli paljon perheitä uimassa ja altaista oli pakko poistua puolta tuntia ennen sulkemisaikaa, koska niitä alettiin altailta jo siivoamaan. Tässä uimahallissa oli jopa liukumäki ja kiipeilyseinä. Ravintolassa pojat eivät osanneet käyttäytyä, mutta Aija ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Kotona olimmekin sitten aika poikki ja lähdin vielä kävelemään ulos ja soitin äidille. Seinät alkoivat oikein kunnolla kaatumaan päälle ja asioiden huonot puolet näkyivät liiankin selvästi.