Heräsin aamulla flunssaisena, joka sekin johtui varmasti vain stressistä. Pojat & Aija lähtivät kävelemään ulos ja minä menin nukkumaan. Olin päivän aikana miettinyt mahdollista lähtöä takaisin Suomeen ja nyt odotin vain hyvää hetkeä sanoa se.
Illalla, kun piti alkaa sääntöjen kertaus minulle pojista, ilmoitin lähtö aikeistani. Aija meni hiljaiseksi ja käski minun mennä yläkertaan ja tulla sitten, kun pojat olisivat nukahtaneet. Tunnin päästä Aija halusi minut alakertaan ja vaatia selitystä siitä, että mikä oli mennyt pieleen koko jutussa. Oliko vika hänessä, pojissa, tehtävissä, talon sijainnilla vai missä. En halunnut tarkemmin eritellä syistäni lähtöön, vaan sanoin, että te ette olleet ihan sitä mitä etsin ja se vaikutti lähtööni ratkaisevasti. Jätin kertomatta ne asiat, mitkä minua häiritsivät kuluneen viikon aikana. Aija kirjoitti kaiken ylös ja tokaisikin, että ei me itse asiassa Au Pairia tarvitakaan. Sitten hän sanoi, että mitä nopeammin lähdet, sen parempi . Kysyin, että vieläkö tänään, kun klo 22:00, mutta Aija sanoi, että huomenna poikien tultua päiväkodista sinä et saisi olla täällä, jotta pojat eivät kiintyisivät sinuun enempää.
Lähdin kiireessä pakkaamaan tavaroita ja etsimään lentoa Tampereelle. Seuraavan päivän lennot olivat liian kalliita, joten minun oli pakko mennä hotelliin yhdeksi yöksi. Aija lupasi heittää minut hotellille ennen töihin lähtöä. Pakkasin tavaroita klo 02:30 saakka ja menin muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ennen sitä oli "varastanut" muutaman hedelmän ja ottanut ne mukaan, jotta olisi jotain syötävää hotellilla, jos nälkä yllättäisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti